Julkaistu 14.3.2025, Maire Mäki
Matala kynnys on puhekielessä eräänlainen metafora ja sillä kuvataan helppoa pääsyä tai vaivatonta etenemistä johonkin.
Usein sanotaan, että julkisen terveydenhuollon ongelmana on, ettei ole tietoa, mihin ottaa yhteyttä, kun tarvitsee apua. Ja jos tietää, yhteyden saannissa on ongelmia. Ja edelleen tämän jälkeen palveluihin jonottaminen on edessä. Positiivista on, että kun hoitoon pääsee, siihen ollaan pääsääntöisesti tyytyväisiä.
Luukulta luukulle siirtely, kuukausien odottelu ja läheterumba ovat asioita, joita tässä yhteydessä kuulee mainittavan. Nämä ovat juuri niitä asioita, jotka voivat toimia niin sanottuina korkeina kynnyksinä sote-palveluissa.
Näitä kynnyksiä muodostavat riittämättömät, niukat tai aliresurssoidut palvelut. Niitä voivat muodostaa toimipisteen sijainti, fyysinen etäisyys ja erillisyys, vastaanottoajan saannin hitaus tai kyvyttömyys vastata asiakkaan yhteydenottoon – syystä tai toisesta. Asiakas voi myös ennakkokäsitystensä, aikaisempien
kokemustensa tai taloudellisen tilanteensa vuoksi jättää ottamatta yhteyttä, vaikka palvelutarve olisikin ajankohtainen.
Palvelujen saannissa esteitä voi syntyä myös asioissa, joita asiakas ei suoraan näe. Työn puutteellinen koordinaatio, moniammatillisuuden puute tai katkeavat palveluketjut voivat toimia hidasteena tai jopa esteenä palvelujen saannille. Osa syistä johtuu siis resursseista, osa toimintatavoista ja pieni osa asiakkaiden
tilanteesta.
Matalan kynnyksen palveluissa voidaan tavoittaa kohderyhmiä, jotka muuten voisivat jäädä palvelujen ulkopuolelle ja se voi mahdollistaa myös palveluun tutustumisen, ilman sitoutumista. Tämä on jo lähellä niin sanottua etsivää tai löytävää työtä, josta on saatu hyviä kokemuksia sekä nuorten että ikäihmisten palveluissa.
Mitä keinoja meillä on esteiden mataloittamiseen? Sote-palveluissa tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että asiakas ei tarvitse ajanvarausta, diagnoosia tai
lähetteitä päästäkseen palveluun. Se voi tarkoittaa palvelun maksuttomuutta, mahdollisuutta asioida anonyymisti ja siten, että palvelun käytön seurauksista ei
tarvitse olla huolissaan. Se tarkoittaa myös sitä, että esimerkiksi digitaalisissa palveluissa asiakas ohjautuu palveluihin yhden verkkosivuston kautta ja käyttää
toiminnallisuuksia ja tarkastelee tietojaan yhdellä asiointialustalla. Matalan kynnyksen palvelut voivat siis olla myös digitaalisesti tuotettuja.
Myös digitaalisten palveluiden käytön esteitä tulee madaltaa. Teinkin aloitteen Pohteen aluevaltuustossa siitä, että valtuustolle tuodaan vaiheistettu kokonaisvaltainen ja läpinäkyvä suunnitelma siitä, millaisten vaiheiden kautta etenemme siihen, että Pohteen digitaalisten palvelujen käyttö on yhdellä asiointialustalla. Tämä helpottaisi asiakkaiden arkea olennaisesti palvelukokonaisuudessa.
Hoitoon pääsyn helppous ei ratkaise kokonaisvaltaista palvelua. Tästä ilmiöstä on tavallaan kyse myös hallituksen kaavailemassa pilotissa, jossa 65- vuotta
täyttäneet voivat hakeutua yksityiselle lääkärille terveyskeskusmaksun hinnalla. Palveluun hakeutuminen eli kynnys on siinä matala, mutta käynti yksityisellä
terveysasemalla on vain yksi palanen koko hoitoketjussa. Palvelun jatkumisesta on huolehdittava asiakkaan tarpeen mukaisesti, ja tämä jäänee tässä pilotissa julkisen terveydenhuollon tehtäväksi.
Kynnysmetaforaa voinee käyttää siihen saakka, kun palvelut eivät ole kaikille saavutettavia. Kynnyksen korkeuden tai mataluuden kokemuksesta voivat kertoa
ainoastaan asiakkaat itse. Asiakaskokemusta tulee seurata ja tehdä kehittämistoimia palautteiden pohjalta. Samalla on huolehdittava siitä, että toimintaan ei muodostu uusia esteitä. Kynnysten arviointi ja mataloittaminen taitaa olla jatkuvaa työtä.